Lyhytelokuvien teko on työlästä mutta koukuttavaa. Elokuvan teon jälkeen takki on pitkään tyhjä. Syksyllä koulun alettua alkoi kuitenkin kutkutella ajatus siitä, että kokeilisimme vielä kerran toteuttaa kekrilyhytelokuva isommalla porukalla ja paremmin valmistautuneina. Kerran kekrinä -lyhäri rykästiin viikossa valmiiksi kolmen hengen porukalla. Nyt meitä oli tuplat ja aikaa 1,5 kuukautta.
Homma käynnistyi käsikirjoituksen pohdinnalla. Sen jälkeen kun se oli purkissa niin lähdin etsimään Oulun seudulta sopivaa kuvauskohdetta. Olin vuosia aiemmin vieraillut Oulunsalon museolla ja muistelin, että siellä voisi olla sopiva uuni ja ympäristö kuvauksiin. Pohjois-Pohjanmaan museon intendentti Patrik Franzén kävi esittelemässä minulle paikat. Löimme lukkoon paikan ja kuvausajankohdan 4.10.
Seuraavaksi lähdin haalimaan rekvisiittaa ja puvustusta sukulaisilta ja kirpputoreilta. Uutena pöytään ostin ainoastaan lautaset, lusikat ja led-kynttilät sekä tietenkin ruuat.
Kuvauspäivänä meille sattui täydellinen keli. Harmaa pilvinen syyskeli. Kuvaukset sujuivat mielestämme jouhevasti. Porukka puhalsi loistavasti yhteen hiileen ja teki säpäkästi hommia. Olimme arvioineet, että kuvaukset kestäisivät noin viisi tuntia mutta saimme kaiken purkkiin jo neljässä tunnissa.
Oli mukava huomata lopputuloksesta, että tarinan kerrontamme ja kuvaaminen on kehittynyt vuodessa. Toteutimme lyhytelokuvan omana projektinamme. Opintopisteitä tästä ei meille tule. 🙂 Kiitos koko huipputekijäporukallemme! Ja lämmin kiitos Pohjois-Pohjanmaan museolle tilojen lainasta!